Tarua ja totta Historian kummallisuuksia

Joulurauhaa

  • RIR 16 lähettiryhmä
    RIR 16 lähettiryhmä

I maailmansotaa käytiin tarkalleen 100 v sitten. Euroopassa taistelut olivat jakaantuneet kahdelle ilmansuunnalle: lännessä pohjoiseen Ranskaan, idässä Puolan alueelle. Saksa oli ajautunut aikomustensa ja tahtonsa vastaisesti kahden rintaman sotaan, kun Ranska ei kukistunutkaan muutamassa viikossa, kuten oli suunniteltu, ja Venäjän vastainen rintama vaati osansa miehistä ja resursseista.

Länsirintamalla oli juututtu pitkäveteiseen ja tapahtumaköyhään asemasotaan. Taistelujen väli saattoi venyä kuukausiksi, kun molemmat osapuolet pyrkivät säästelemään voimiaan ja joukkojaan. Aika kului verkkaisesti liejun ja rottien täyttämissä taisteluhaudoissa.

Länsirintamalla palveli myös eräs Adolf Hitler. Tämä oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi heti sodanjulistusta seuraavana päivänä ja määrätty reserviläisjoukko-osastoon (RIR 16) muiden vapaaehtoisten tavoin. Parhaimmat ja iskukykyisimmät joukot oli keskitetty itärintamalle ja Ranskaan lähetettiin lähinnä yli-ikäisiä maamiehiä ja nostoväkeä. Pikaisen (1 vk) koulutuksen jälkeen baijerilaisrykmentti rahdattiin ensin Belgiaan ja sieltä edelleen rajan yli taistelukentälle.

Tulikasteen rykmentti sai heti Ranskaan saavuttuaan 29.10.1914. Se määrättiin osallistumaan yritykseen karkoittaa brittijoukot keskiaikaisesta Ypresin kaupungista. 3 pv taisteluiden jälkeen tämä oli edelleen liittoutuneiden hallussa, mutta saksalaisia oli kaatunut joukoittain. Lähes neljäsosa kaikista saksalaisten miestappioista v 1914 syntyi tänä lyhyenä ajanjaksona.

Hitlerille tämä jäikin pitkäksi aikaa ainoaksi kosketukseksi todelliseen rintamasotilaan elämään. Pian taistelun jälkeen hänet määrättiin lähetiksi rykmentin esikuntaan. Tehtävä oli siistimpi ja vaarattomampi kuin tavallisen sotamiehen etulinjassa, mutta vaati kuitenkin jonkin verran nokkeluutta ja uskallusta. Hitler hoiti tehtävänsä tunnollisesti ja ansaitsi vielä ensimmäisen kunniamerkkinsä pelastettuaan muutaman lähettitoverinsa kanssa esimiehensä uhkaavasta vaaratilanteesta, vain muutama viikko rintamalle saapumisensa jälkeen.

Joulun aikaan 1914 tapahtui jotain odottamatonta. Hitlerin naapurirykmentin ja vastapäisen brittiläisen yksikön miehet alkoivat laulaa vuorotellen joululauluja omissa asemissaan. Saksalaiset pystyttivät joulukuusia. Sitten eräs RIR 17:n sotilas nousi juoksuhaudasta ja huusi vastapuolelle: 'Te ei ampua, me ei ampua. On teidän joulu. Me haluamme rauhaa, te haluatte rauhaa'. Kymmeniä saksalaisia ja brittiläisiä sotilaita nousi suojistaan jättäen aseet taakseen ja kohtasi linjojen välisellä ei-kenenkään-maalla. Tervehdyksiä ja pieniä joululahjoja vaihdettiin, joululauluja laulettiin, tanssittiinkin. Jopa upseereja molemmilta puolilta osallistui tähän spontaaniin jouluiseen ilonpitoon.
 
Hitler oli sen verran kansallisuusaatteen mies ettei halunnut tällaisesta vihollisen kanssa veljeilystä kuullakaan. Ei hänellä olisi siihen suuria mahdollisuuksia ollutkaan koska palveli rykmentin esikunnassa. Kuitenkin vähintäänkin puolet joukko-osaston miehistä oli mukana tässä epävirallisessa aselevossa. Eikä pelkästään Hitlerin yksikön, joulurauhaa vietettiin koko rintaman leveydellä, enemmän tai vähemmän. Tämähän oli myös tilaisuus haudata kaatuneet ja rintamalinjojen väliin jääneet sotilaat molemmin puolin.

Sitten koitti arki. Joulupyhien jälkeen sää huononi ja saksalaisten esikunnasta annettiin käsky ampua kaikkia juoksuhaudoista nousevia brittejä. Sama toistui vihollisen puolella. Uuteenvuoteen mennessä oli palattu rutiininomaiseen tappamiseen ja verenvuodatukseen. Seuraavana jouluaattona määrättiin saksalaisten puolelta, varmuuden vuoksi massiivinen konekivääriammunta estämään luvattoman aselevon uusiutuminen. Turhaan, koska seuraavana päivänä brittien puolelta alettiin taas tehdä rauhanomaisia aloitteita yhteiseen joulun viettoon. Jotkut Hitlerin naapurirykmentin miehet vastasivatkin kutsuun. Samassa laajuudessa kuin edellisvuonna aselepo ei kuitenkaan uusiutunut. Aika pian brittien puolelta määrättiin miehet takaisin asemiin.

Tunnusomaista näille jouluisille rauhaneleille, ja varsinkin niiden raportoinneille on että kummallakin puolella väitettiin aloitteen aina tulleen vastapuolelta. Kansallismielisyys eli voimakkaana sekä brittien että saksalaisten esikunnissa. Ei ollut sopivaa myöntää omien sotilaiden alkaneen veljeillä vihollisen kanssa.

Sota kesti aikansa, sitten koitti lopullinen rauha, tai ainakin vähän pidempi sellainen. 20 v kului ennen kuin saksalaiset lähtivät jälleen sotajalalle. Hitlerille uusi yhteenotto oli pelkkä revanssi, oikeutettu tilienselvittely vanhojen vihollisten kanssa, jotka olivat vielä erehtyneet nöyryyttämään Saksaa kohtuuttomilla rauhanehdoilla. Hänellä oli vähän turhan hyvä muisti, ja kansallismielinen luonne että olisi voinut unohtaa tuollaisen loukkauksen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Historista löytyy, kuin joulusatua.
Hyvää Joulua.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset